Hauska Höyräke, Rosita The Sylikoira täytti eilen neljä vuotta. Onnittelemme! Vuodet ovat vierineet vinhaa vauhtia. Äskenhän se oli pentu, nyt lähestyy jo keski-ikää. Suuri muutos Rositan elämässä tapahtui vuosi sitten, kun se jäi ainoaksi koiraksi. Miten mielelläni soisinkaan, että Rositalla olisi koirakaveri, mutta ei, en ota enää uutta pentua. Sylikoiran virkaa Rosita toimittaa antaumuksella. Sen pitää  päästä "vieraidenkin" syllin. Onneksi muutama sukulainen nimenomaan toivoo, että koira haluaisi istua sylissä, joten Rosita on heidän kanssaan omassa elementissään.

Viime aikoina Rosita on omaksunut uuden herttaisen tavan. Se toivottaa aamulla hyvää huomenta. Rosita nukkuu yönsä omassa kopassaan makkarissa  tai  jossain muualla kuten nojatuolissa. Kun se sitten aamulla huomaa, että olen vääntäytynyt keittiöön, se pyyhältää paikalle täynnä jälleennäkemisen riemua: koko koira kiemurtelee, häntä vispaa ja pienet vingahdukset säestävät esitystä. Jos Rositaa ei heti huomioi, se nousee jalkaa vasten seisomaan ja lisää volyymia ääneensä. No, meneehän se vähän jo komentamisen puolelle, mutta hällä väliä. Rosita saa rapsutuksensa ja tepsuttaa takaisin koisimaan. Se tietää, että aamiainen tarjoillaan vasta aamulenkin jälkeen. (Luna-vainaallahan oli tapana toivottaa hyvää yötä eli kerjätä pikkuisen huomiota ennen yöpuulle vetäytymistä.)

Viime vuonna harkitsin Rositan steriloimista Lunan märkäkohdun vuoksi. Jätin sen kuitenkin teettämättä. Toivon tietysti, että Rosita säästyisi pyometralta, mutta jos se kuitenkin sairastuu, täällä on sentään hyvät mahdollisuudet päästä ajoissa leikkaukseen. Lievät allergiaoireet (?) pysyvät aisoissa ruokavaliolla, joka koostuu Golden Eaglen ankka-perunasta ja  siipikarjasta (märkäruoka ja palkkionamit).  Mitään viljoja tai esim. soijaa Rosita ei saa, vaikka en tiedäkään, mistä sen  oireet johtuivat. Tuoteselosteiden kanssa saa kyllä olla tarkkana.

Näillä mennään kohti uusia seikkailuja, toivottavasti seuraavat 10 vuotta.