maanantai, 27. maaliskuu 2017

Luna-havaneesi 11 vee!

Pikku höppänäpöppänä nättisilmä lämpöpakkaus Luna täytti 11 vuotta. Onnittelemme! Niin pääsi tämä synttäri unohtumaan, että lahjakin puuttuu, mutta eipä hätää. Kohta lähden hankkimaan Lunan suosikkiherkkuja, kuivattuja broilerin sydämiä ja Cesarin Country Kitchen kanaa & kasviksia:)

Tähän saakka olen aina päässyt kehumaan, että hammaskiven poistoa lukuun ottamatta  Luna ei ole tarvinnut eläinlääkäriä eikä mitään lääkitystä koskaan. Nyt en pääse, ja valitettavasti se on osittain oma vikani. Noloa. Siispä: Minulla on tapana käydä koirien turkit läpi kerran viikossa. Siinä samalla tietysti tutkin, ettei niillä ole mitään ongelmaa tassuissa, korvissa jne. Turkkia kammatessa sitten huomasin, että Lunan toisessa anaalirauhasessa on paise ja toinenkin on  pullistunut, siis tukossa. Voi ei! Siltä istumalta varasin seuraavaksi aamuksi ajan eläinlääkärille ja toivoin, ettei paise puhkea ennen aamua. Toisin kävi. "Onneksi" eläinlääkäri totesi, että puhjennut paise on koiralle vähemmän kivulias kuin puhkeamaton. Joo. Rauhaset huuhdeltiin, Luna sai ab-kuurin ja parani ongelmitta.
 
Mutta miksi hiivatissa en huomannut, että anaaleissa on häikkää? Jäikö Lunan perspuoli edellisen kampaamisen yhteydessä vähälle huomiolle? Kenties. Mutta kampaan kyllä joka ikisen karvan, eikä Luna  ainakaan aristellut hännäntyven käsittelyä. Se ei myöskään  hangannut takamustaan mattoon tai muuhun alustaan kuten koirat usein tekevät, jos anaalirauhaset alkavat niitä kiusata. (Silloin yleensä auttaa lämpimällä vedellä suihkuttaminen ja rauhasten varovainen puristelu niiden tyhjentämiseksi.) Kun oikein kaivelin muistia, oli pakko tunnustaa, että kaipa Luna nuoli takamustaan normaalia enemmän. En katsonut tarkkaan, mitä se nuolee, vaan panin homman alkamassa olevan juoksuajan piikkiin. Eläinlääkäri kertoi, että joiltakin roduilta - esim. cavaljeereilta - tunnetaan nopeasti kehittyvä anaaliongelma. Ehkä se oli semmoinen; tällä tiedolla yritän lievittää nolouttani.
 
Muuten Luna on reippaassa kunnossa, eikä ikääntymistä siitä vielä juuri huomaa. Toivon, että meillä on vielä edessä useita yhteisiä vuosia. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, joten olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka Luna vielä kulkee rinnallani.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 

maanantai, 20. maaliskuu 2017

Havannankoirien uusi rotumääritelmä

FCI on hyväksynyt havannankoirille uuden rotumääritelmän loppuvuodesta 2016. Meillä on toistaiseksi voimassa vuonna 2009 hyväksytty määritelmä, jonka suomenkielinen versio on SKL:n nettisivuilla. Pikaisesti vilkaisten en huomannut, mikä tässä uudessa määritelmässä on eri tavalla kuin edellisessä. Pitäisi varmaan käydä määritelmät läpi sana sanalta. Minulla ei tosin ole vuoden 2009  alkuperäistä, englanninkielistä määritelmää, josta suomalainen versio on kai käännetty. Tai sitten se on suomennettu ranskasta tai molemmista. Englanninkielinen versiokin on käännös: translation Mrs. Peggy Davis, revised by R. Triquet. Ranska taitaa olla FCI:n virallinen kieli?

Eniten uudessa määritelmässä on herättänyt keskustelua rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhde, vaikka siinä ei ole tapahtunut muutosta. En muista, oliko siitä mainintaa ensimmäisessä, tosi lyhyessä määritelmässä, mutta sen jälkeen se on mielestäni aina ollut  4:3. Eri asia on sitten rotujärjestön laatima havannankoirien rotumääritelmän tulkinta, jossa esitellyn mittaustavan perusteella ihanteelliset koirat olisivat pitempiä. Tulkinnassa nimenomaan sanotaan, että moneen muuhun rotuun verrattuna havannankoiran rungon pituutta ei mitata rintalastan kärjestä, vaan lavan kärjestä. (Olisi kiinnostavaa tietää, mistä tällainen vaatimus on peräisin. Tuskin tulkinnan kirjoittajien omasta päästä, luulisin.) Varsinainen ongelma ei kuitenkaan ole teksti - lavan kärjellähän voitaisiin tarkoittaa lavan ja olkanivelen yhtymäkohtaa - vaan asiaa havainnolistava kuva.
 
Rotumääritelmän tulkinta on peräisin jo vuodelta 2011. Hassua, ettei kukaan ole kiinnittänyt huomiota edm. virheeseen. Ovathan mittasuhteet todella olennainen rotumääritelmän osio ja rotutyypin määrittäjä. Olen itsekin lukenut tulkinnan  läpi erinäisiä kertoja ja jopa kirjoittanut siitä jutun tähän blogiin (huhtikuu 2012).  Olen toki ihmetellyt erikoista rungon pituuden mittaustapaa, mutta päässä ei ole syttynyt oivallusta, että se on ristiriidassa rotumääritelmän kanssa. Hölmö minä! Monet koirat ovat kuitenkin olleet minun silmääni pitkähköjä, mistä myös olen blogissani näyttelyjuttujen yhteydessä narissut. Omistani sellaisia ovat olleet Ines ja Pilvi. Pituudestaan huolimatta Pilvi sai kaikista näyttelyistään vähintään ERI:n ja valioitui vauhdilla, joten eipä pituus tuomareitakaan häirinnyt.
 
 
 
 

 

perjantai, 10. maaliskuu 2017

Hirveä taurastamovideo - toivottavasti on otettu opiksi?

Eläinsuojelulain uudistamisesta infotessaan jokin nettisivusto (olisiko ollut mtv) julkaisi uudestaan parin vuoden takaisen salaa kuvatun videon teurastamoista. Katsoin sen aikoinaan ja ajattelin verestää muistia. En jaksanut, on se sen verran kamalaa katsottavaa. Ymmärrän, että hätääntyneiden, isojen ja voimakkaiden eläinten käsittely ei ole helppoa. Jonkun on kuitenkin suostuttava tekemään tämä raskas työ,  jotta  me lihansyöjät saamme kaupasta siistin paketin ohuen ohutta kylmäsavustettua porsaanleikettä ja palapaistia ja voimme sulkea silmämme eläinten kärsimyksiltä. Mutta silti. Raakaa, eläinsuojelulain vastaista tai edes epätarkoituksenmukaista eläinten kohtelua ei voi puolustella. Muuta vaihtoehtoa ei kerta kaikkiaan ole kuin että epäkohdat korjataan ja toteutusta myös valvotaan. Jos viranomaiskontrolli ja teurastamoiden omavalvonta toimii luotettavasti, ei tarvita mitään salaa kuvattuja videoita todentamaan epäkohtia samalla kun asiallinen  toiminta (kai sitäkin on?) kenties jää ikään kuin pimentoon.

Aikoinaan televisiossa näytettiin niin ikään pöyristyttävä, salaa kuvattu video teuraseläinten kuljettamisesta ympäri Eurooppaa. Sekin oli silmiä avaava. Sitä luulisi ja toivoisi, ettei karjankasvattajilla ja varsinkaan lihanjalostusteollisuudella enää ole varaa eläinten kaltoinkohteluun. Muuten lihansyönti joutuu entistä pahempaan vastatuuleen ja nyhtökaura ja härkis revitään kaupan hyllyiltä. Ei useinkaan sen vuoksi, että ne olisivat herkullsia, maistuisivat paremmalta kuin liha, vaan eettisistä syistä, ympäristön ja eläinten parhaaksi.

 

 
 

 

perjantai, 10. maaliskuu 2017

Uusvanhaa osaamista Havannalaisten jtk:aan

Havannalaiset ry on pitänyt vuosikokouksensa, jossa aina tehdään myös henkilövalintoja. En nyt tarkkaan muista, keitä oli edellisessä hallituksessa ja jalostustoimikunnassa, mutta näppituntumalla näyttäisi tulleen myös uutta verta pakkiin. Hyvä. Konkareitakin on, kuten sitkeä sissi Pekka Järvelä. Onkohan yhdistyksellä mitään tunnustuspalkintoja pitkään raataneille? Jos on, P.J. kannattaisi palkita. Eniten ilahduin kuitenkin siitä, että jalostustoimikuntaan on onnistuttu houkuttelemaan A-I. Huurinainen. Pitkän linjan kasvattajalla on sellaista  hiljaista tietoa paitsi kasvattamisesta yleensä, niin  ennen kaikkea rodusta - sen yksilöistä, linjoista, suvuista jne. - jota ei voi hankkia esimerkiksi nettiä plaraamalla. Tämä hiljainen tieto lienee nyt jtk:n käytössä, rodun parhaaksi. Hienoa!

Asiasta toiseen. Vilkaisin vanhasta muistista Kennelliiton pentuvälityksestä havannankoirien pentueita. (Ei, en ole ottamassa uutta pentua.) Samalla kokeilin, toimivatko sivulla olevat linkit rotumääritelmä, rotuyhdistyksen pentuvälitys ja rotuyhdistyksen nettisivut. No, rotumääritelmän pdf-tiedosto avautui ongelmitta. Sen sijaan kumpikaan rotuyhdistyksen sivulle vievä linkki ei avannut mitään sivua. Tällainenhan on tilanne ollut jo pitkään ainakin omilta laitteiltani, käytänpä sitten läppäriä tai kännykkää. Toki pääsen suoraan yhdistyksen nettisivuille osoitteeseen www.havannalaiset.com  mutta en siis Kennelliiton nettisivujen kautta. Sieltä yhdistyksen sivuilta on kyllä tosi hankala löytää välityksessä olevia pentuja!
 
Mutta ennen kaikkea: kiitokset taas kerran niille, jotka uhraavat aikaansa ja tarmoansa yhdistyksen asioiden hoitamiseen.
 
 

 

 
 

torstai, 9. maaliskuu 2017

Juhani E. Jokinen: Professori Harjun tapaus

Professori Harjun tapaus on Juhani E. Jokisen esikoisteos. Paikallisessa lehdessä tämä kirjoittaja esiteltiin. Valitettavasti ei jäänyt mieleen, mikä hän on ammatiltaan. Mutta kaikkihan nykyään kirjoittavat dekkareita, ammattikirjailijoiden lisäksi. Julkaisukynnys on usein aika matalalla, niin nytkin.

Professori Harju on aivotutkija, kuten täällä aikoinaan vaikuttanut professori Riekkinen, jota ainakin täkäläiset pitävät Harjun esikuvana. Jokinen toki huomauttaa teoksensa loppukaneettina, että teos on fiktiota ja mahdolliset yhtymäkohdat eläviin tai kuolleisiin henkilöihin ovat sattumaa. Juu. Joka tapauksessa Harju löytyy kuolleena työmaakaivannosta. Käy ilmi, että hänen päähänsä on isketty tylpällä esineellä, joten on syytä epäillä tappoa tai murhaa. Tapausta ryhtyy tutkimaan komisario Olli Karhunen työtovereineen. Murhatutkimuksien ohessa kertoillaan professori Harjun urasta ja yliopistomaailmasta. Joten kuten tutkimukset saadaan finaalin, ja tapaus on ratkaistu. Hohhoijjaa.

Periaatteessa on mukava, että ihmiset haluavat kirjoittaa. Monet haluavat kirjoitelmansa myös kansiin, ja omakustanteista onkin tullut suosittuja. Jokisen kirjan on kuitenkin julkaissut kustannusosakeyhtiö Hai, joka ilmoittaa nettisivuillaan olevansa täyden palvelun kustannustalo. Tälle puulaakille on annettava sapiskaa Jokisen teoksen huolimattomasta toteutuksesta. Kieleen on jäänyt virheitä, ilmeisesti niitä joita oikolukuohjelma ei ole tunnistanut? Esimerkiksi: Lupaus tulevasta ihanuudesta sai saa mielikuvituksen hurjaan lentoon. Joskus sanan lopusta puuttuu muutama kirjain. Repliikin lopettava lainausmerkki saattaa olla ennen pistettä: "Mitä sä yrität tollo". Jne. Osaava kustannustoimittaja olisi varmaan kiinnittänyt huomiota myös kielen kömpelyyksiin eikä taatusti olisi hyväksynyt kirjan viimeiseksi virkkeeksi tätä helmeä: - Otsikoksi voisi tulla vaikka "Tohtori Virtanen-patologinen tapaus", Titta hymyili kuin Naantalin aurinko.