Hämmästyin, kun katsoin aiempaa kirjoitustani. Onhan siitä jo aikaa, mutta silti: olin valittanut räntäsateista! Elettiin viheliäistä aikaa. Muuttolintuja oli jo saapunut, ja ne kyhjöttivät auringossa jopa -7-asteisen pakkasyön jälkeen. Taloyhtiön pihalla on useita lintujen ruokintapaikkoja, joilla kävi kuhina. Kaupasta hommattiin lisää sapuskaa, jos sitä sattui olemaan. Sitten päsähtivät helteet.

Helteiden tultua kevät onkin edennyt pikakelauksella. Hiirenkorvavaihe kesti pari päivää. Kukkivat puut - tuomi, omena, pihlaja, saskatoon, syreeni yms. - kukkivat yhdessä hujauksessa. Aronia aloittelee kukkimista, samoin alppiruusu. Kukkivia kieloja löytää enää vain   varjoisemmista  paikoista. Jos on muutaman päivän poissa kesämökiltä, "menettää" jonkin kasvin kukinnan.

Talvi oli ihmisen mielestä loistava kasvien talvehtimisen kannalta (esim. hirveästi lunta), vaan eipä ollutkaan. Ruusujen tilanne näytti ensi alkuun surkealta; maanpäälliset osat olivat yhtä - kahta kasvia  lukuun ottamatta kuolleita,   mutta nyt sentään suurin osa on puskenut jonkinlaisra lehteä esille. En vielä tiedä, onko joukossa villiversoja. Kuulin, että muillakin on ollut samanlaisia ongelmia ja muidenkin kasvien kanssa. Tuttava puutarhuri arveli,  olisiko syynä omalaatuinen syksy. Oli pitkään lämmintä eivätkä kasvit tuleentuneet eli astettuneet talvehtimaan. Sitten rysähti niskaan talvi, pakkanen ja lumi. Kasvit yllätettiin ikään kuin housut kintuissa, monet täydessä lehdessä.

Juu. Nyt on kuitenkin ihanaa, joten ei valiteta. Suomen kesä on mitä on. Tuuli voi kääntyä kuvainnollisesti ja konkreettisesti. Yks hallayö voi kaiken kaataa, kuten runoilija synkistelee.

P.S. Luin ennen tämän jutun kirjoittamista tuon räntäsadepostaukseni. Nyt en löydä sitä mistään. Omituista! Minulla ei ole tapana poistaa juttuja. Voiko sen tehdä vahingossa. Kaipa voi...